sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Korttia ja ompelemista

Ja hei!
Aika on mennyt hyvin pitkälti kaikenlaasten hyshys-juttujen kans. Sen tähäre ei oo juuri ollu mitään kirijootettavaa. Täs ny kummiki joku tuatos, jokkei liity niihi hyshys-juttuuhi millää lailla:

 

Naapurin Fanni täytti 7 vuatta alakukuusta ja hälle tein tällääsen kortin. Tatty Teddy oli valamihiksi väriteltynä looras. Siälä on monta muutaki leimaa valamihina, ku vain kerkiääs käyttää. Ei taharo kelevata ne valamihit ja aina pitääs värittää uus, mutta tämä ny oli oikee kelevollinen tähän tarkootuksehe. Nua perhosekki on muuten jo aikaa tehty. Tua isoo on sellaanen piirtoheitinkalavolle leimattu ja sitte ProMarkerilla väritetty. Kimallettaki o vähä pantu siipiihi. Noon kivoja ku niitä saa justihi sen värisiä ku tahtoo. Tai ainaki melekee. (Mullon n. 70 ProMarkeria, jotta niin montaa väriä jos ihan tarkkoja ollaha.)


Meirän Fiia taas täyttää huamenna 8 vuatta. Mullon ollu tälläänen Metsolan kangas jonku aikaa. Katteltihin siihen kaveriksi flikan kans tua pallokangas ja surahutin sille hupparin. Oli mialuunen ja lupas laittaa sen huamenna kouluhunki. Kaava Ottobre 4/10 muunneltuna.


Huppari erestä..


..ja takaa!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Elämää ja keramiikkaa

Hellurei!
Pitkän tauon jäläkehen tuloo ny postaus. Olin erellispyhänaikana keramiikkakurssilla. En oo ikänä ennen teheny savesta mitää, mutta ku yks mukava ihiminen haastoo joukkohon viikonloppukurssille nii en osannu (yllätys) kiältäätyä. Kurssilla sai teherä mitä tykkäs, mutta lasittaa mei keriinny. Mä vaivasin kaikemmoosta, mutta suurin tyä oli tupalyhyrys.
Soli niinku olis piparkakkutaloa teheny, mutta savesta. Tua savi on märkänä ruskiaa mutta ku sen polttaa nii sitte soonki musta, ampöliivöpol! Tuan pitää estiksi kuivaa ja sitte sen panoo meirän opettaja uunihi ja sitte sen saa hakia. Jos on jotaki haettavaa. Pikku ystävääseni muisti kyllä mainita usiamman kerran, jotta soon iha vissi, jotta sen tupa (ku seki teki tuvan) halakee ku se kuivaa ja sitte ei soon aiva paloona koko tupa. Oikee pikku-pessimisti. Pikku-pessimisti auliisti laihnas mulle kaikkia vehkehiänsä, mm. pitsiliinaa, jolla koristelin tuvan katot. Soli kyllä kiltisti tehty. Se lainaaminen, ei koristelu. Kiitos!
Mä paan sitte kuvia kun hajen tuan tupani ja ripakopallisen muita tuattehia.