Muutimma vähä huanejärijestystä joitaki viikkoja takaperin. Me miähen ja poikaan kans muutimma vintille nukumahan. Sitä oon pikkuhilijaa sisustanu. Seinälle pitääs viälä saara jotaki, mutten oo viälä löytäny jotta mitä. Lampun sinne oon kumminki teheny.
Löyrin kaverin (Aina-Marinan) roskiksesta lasipurkin ja heti sosialisoottin sen ittelleni. Mulloli nimittäin yks jalakalamppu, jonka jalako oli halaki, niin jottei sitä voinu enää käyttää, ku koko höskä oli iha kenollansa. Panin sitte koko lampun palooksi ja otin sähköt taltehe. Maalasin varaastamani purkin kannen valakooseksi ja tein siihen lampunkannan mentävän reiän.
Samoohin aikoohin oli sattumoosin Lidlis myitävänä sellaasia kaiverrustyäkaluja. Ostin sellaasen ja esti mutaman kerran pilttipurkkihin harijooteltuani kirijootin sillä tekstin tuaho purkin kylykehe.
"Sometimes the smallest things take up the most room in your heart. Winnie the Pooh."
Tuas on se kaiverrushärveli. Ei maksanukkaa kun muutaman euron, jotta voi sanua jotta haukkuu hintansa.
Tänä päivänä sain valamihiksi pinnasuojat meirän pienemmän sänkyhy. Mullon ollu tua ommeltuna jo jonki aikaa, mutta superlonit oli viälä kaupas. Eileen ne lopuuksi sain hajetuksi ja ny on herra S:llä taas mukavee nukkua ku ei oo milloon varvas ja milloon käsi pinnaan välis.
Silloon ku ostin tua pinnansuojankankahan ostin samalla tyyhynpäällisihinki kangasta. Meni kyllä vähä aikaa esti funtsies, jotta mitä kangasta ottaas, ku Kurikan Kangassalongis on nii palijo hianoja kankahia, mutta sitte se jotenki siinä yhyren pöyrän ääres vain sytytti, jotta ny pitää saara vähä amerikkaa! Ja amerikkaa tuli. Aina-Marina oli mun kaas siäläki joukos ja se meinas jottei me päästä ikänä siältä pois ku kestää nii kauan mun pähkäälyni, mutta päästihi vain lopuuksi. Kyllähän sitä ny pitää tarkkahan miättiä, jottei tuu vikaostoksia. Se ny sitte ainaki ottaas aikaa ku pitääs lähtiä palauttamaha!